Tarpeelliset
- Tuttipullot. Ainun perusmalli oli paras mahdollinen tuolle suppusuulle, vaikka osastolla olikin käytössä MAM:in anatomiset. Ainu toimii edelleen, kun pitää saada juotua enemmän. Kakara oppi osittaiselle tissille vasta 4kk ikäisenä ja koko imetysuran aikana laps oli peräti viikon täysimetyksellä. Tuolloin näki lakkaamatta nälkää. 6kk iässä pentu päätti että antaa olla. Tuossa vaiheessa luovuttelin jo pumppaamisestakin. Meillä oli toistakymmentä pulloa, mikä helpotti arkea ihan vietämättömän paljon; ei tarttenu olla koko aika pesemässä ja desaamassa pulloja.
- Rintakumit. Keskoslapsen kita oli niin pikkainen ja suppu, että tämän äidin maatalousmeijerit voittivat lapsen koossa. Joten, jotta imuotetta saatiin edes sinne päin, rintakumit tuottivat tulosta. Alussa käytettiin myös itsetehtyä imetysapulaitetta - kuukkeloikaa ketä kiinnostaa.
- Mikrosterilsaattori. Tämä huippuvehje keksittiin vaan turhan myöhään. Keittelin isossa 10 litran kattilassa tutteja, tuttipäitä ja pulloja - polttaen muutaman satsin pohjaan. se, että tuo hiivatin kattila saatiin ees kiehumaan vei ihan tuhottoman kauan aikaa. Mikrosterkkarin jälkeen arki helpottui ihan järjettömästi!
- Leikkimatto. Lapsi rakasti puuhata ja touhuta, mutta liikkuminen ei sitten edennyt, ei millään. Leikkimatossa oli pehmeät kaaret joihin pystyi ripustelemaan erilaisia leluja! Maton ostin käytettynä enkä hetkeäkään katunut.
- Kantoliinat; aluksi hug-a-bub, sitten kozy-neliöliina. Molempia käytin ja paljon! Fleeceinen kantoliivi oli myös ihan huippu. Ostettiin myös björnis, koska fyssari totes sen kantoasennon olevan mukelon lonkille parempi (keskosvauva ristisidonnassa oli kuin pakkospagaatti pennulle) - mies tykkäsi kovasti kantaa björniksellä. Ei kauaa per hetki, mutta sen verran että koliikki-itkut saatiin laantumaan. Nyt meillä on vielä käytössä kaverilta saatu rengasliina sekä kantorinkka.
- Vaavi-ensisänky. Mun aiemmasta postauksesta löytyy syitä - sen lisäksi pikkairaiselle vauvalle se oli ihanan pieni pesä!
- Tutit. Mini opetteli alusta asti syömään tuttia imuvoiman ja suun motoriikan vuoksi. Nopeastihan se tutti ryhtyi suussa pysymään ja ah miten hyvä äänenvaimennin se on! Lapsi myös selkeästi hakee tutista turvaa; vieraassa paikassa pyytää herkästi tutin suuhunsa. Nykyään Tuttia syödään enään vain kun tarvitse rauhoittua - eli päiväuni ja yöaikaan.
Turhakkeet
- Rintaliivien suojat. Mä kuvittelin että näistä utareista ois tullut maitoa yli kaiken normituotannon, mutta toisin kävi. Muutaman hassun kerran kastui paita.
- sitteri. Ostettin sellanen, jossa oli lelukaari ja jonka sai ihan makuuasentoon ja säädettyä joka-ainutta kallistuskulmaa. Tästä oli apua muutaman hassun kerran, mutta voiton vei kuitenkin turvakaukalo; asento oli parempi ja ihan saman keinuefektin sillä sai aikaiseksi.
- Kaiken maailman hilipatihippan lelut alussa. Eipä sillä ollut juuri mitään merkitystä mikä se käteen sattuva esine oli, jos oli kiva oli kiva. Useimmiten epäkivoja oli kaikki kalliit, kehittävinä mainostetut lelut ja parhaita vessapaperirullien hylsyt, talouspaperi, äitin sukka jne. Nyt hittejä on mamman tamponit (ihanan värikkäitä pötkylöitä) sekä rintaliivit! Tissipussit voi laittaa päähän ja leikkiä vaikka kärpästä!
Neutrit
- Kestovaipat. Vähän samoista syistä kuin Nipsulla; iski ihan hillitön into tehdä itse ja ostella kauniita kankaita. Nyt on vaippoja laatikko vääränään, ei sillä, hyviä ne oli. Mutta en tainnut säästä luontoa, rahaa tai hermoja.
- Hyppykiikku. Eipä tuo oppinut koskaan siinä loikkimaan, olihan siinä hauska vetää Jormauotis-tyylisiä koivenojennuksia. Mukelo oli hetken hiljaa jos piti vaikka ripustaa pyykit.
- Neuvola. Ihan kiva että joku vahtaa lapsen painoa ja tuikkii piikit. Muuten sieltä ei usein ole saanut kuin kummastelua (lukuunottamatta meidän superihanaa neuvolan sijaistätiä ja tätä uutta, kun jouduttiin vaihtamaan tätiä lievästi sanottuna ennakkoasenteiden ja tunteettomuuden vuoksi...)
Uusin ostospsykoosi löytyykin nyt sitten kuvasta. Rody pomppuponi. Meidän fyssari ihastui päiväkodissa näihin heppoihin ja kehui kuinka hienosti ne kehittävät vartalonhallintaa. Avot, mamma nettiin ja kaakki kotiin! Lapsi nimittäin rakastaa pomppia ja hytkyä, tämän villiponin selässä se onnistuu täysin vaivoitta (ja äiti saa lapsen heiluttelun sijasta keskittyä kahvakuulan veivaamiseen)!
ainiin, se jatkohaaste meinas jäädä!
Vedetään ihan hatusta seuraava pohdinta; eli mitä kaipaat eniten ''entisestä elämästäsi''?
ainiin, se jatkohaaste meinas jäädä!
Vedetään ihan hatusta seuraava pohdinta; eli mitä kaipaat eniten ''entisestä elämästäsi''?
Hih, onneksi meillä ei olla ainoita ostopsykoosiin toisinaan sairastuneita immeisiä.
VastaaPoistaNuo rintaliivinsuojat. Minä taas olin tuo maidontuotantolaitos. Sitä pursusi ja suihkui. Minulla oli ongelmana löytää tarpeeksi imutehoiset suojat. Lopulta apteekista löysin suojat, jotka imivät ja imivät. Merkkiä en enää muista. Ne olivat myös ohuita, joten eivät erottuneet paidan läpi niin selvästi. Kuivina olleessaan :)
Ensimmäiset seitsemän-kahdeksan kuukautta nukuin myös rintsikat päällä. Suojat oli oltava myös öisin. Muuten heräsin maitolätäkköön rinnuksila ja lakanoissa. Onneksi löysin urheilurintsikoiden tyyliset, saumattomat ja erittäin pehmoiset liivit. Ei tuntenut nukkuvansa pakkopaidassa.
Keräilykupitkin tuli tutuiksi. Imettäessä tuo suihkuaminen suorastaan villiintyi. Silloin ei enää suojat riittäneet. Neitikin usein kakoi alussa, kun maito suihkusi niin vauhdilla.
Huh, tuota en kyllä kaipaa. Jatkuvaa imelän maidon hajua ja tissien vahtimista. Useamman kerran olen ollut liikenteessä rinnus maidosta märkänä. En enää edes muistanut millainen show tuo oli.
Kummaltakin listalta puuttuivat keittokirjat. Meille tuli useampikin "lapsiperheen keittokirja", koska kuvittelin jotenkin tarvitsevani hurjan määrän reseptejä, että saan lapselle ruokaa. Loppuviimeksi on vanhalla kunnon Kotiruoalla selvitty vallan mainiosti ja muut kirjat ovat jääneet hyllyyn.
VastaaPoistaRiitta: mä vallan unohdin ton. Mäkin hamstrasin ja etsin kaiken maailman reseptejä. Kuvittelin vauvanruuan valmistuksen olevan jonkin asteista salatiedettä.
VastaaPoistaKotiruoalla sitä on täälläkin päässä eletty :)
Meillä sain muutamia tavaroita, joita en kyllä lainkaan tarvinnut; maitopullon lämmittäjä(siis ei mikro tai kattila, vaan erillinen sähkölaite) ja pehmokypärä.
VastaaPoistaEsikoista odottaessani ostin minäkin monenmoista opusta, joista sitten lueskelin, miten minusta tulee maailman paras äiti ;).
Sähkökäyttöinen rintapumppu oli se kaikkein tarpeellisin tarvike kuopuksen kanssa. Olisi kyllä jännetuppitulehdus tai joku tullut, jos olisin käsin kolme kuukautta lypsänyt. Ja voi kun olisin tiennyt tuosta mikrosterilisaattorista silloin, kun jatkuvasti porisi kattila liedellä, kun piti pulloja keittää.