Vauvojen ja lasten ympärillä pyörii melkoinen bisnes. Vanhemmille luodaan kaikenmaailman tarpeita. Ilman sitä tai tätä et selviä. Tämän tuotteen kun hankit, kasvatat lapsesi mahdollisimman luomuna. Vähintään tuo lelu on saatava, sehän kehittää lapsen kaikkia viittä aistia, motoriikka, tunnemaailmaan, syömistä yms. Itse olen useamman kerran näihin koukkuihin langennut. Myönnetään, harrastan vauvakulutushysteriaa.
Meillä täysin turhia hankitoja olivat tuttipullot. Jo ennen lapsen syntymää hankin monenlaista ja väristä. Oli nänniä matkivaa tuttiosaa, perinteistä ja ergonomista. Neiti ei koskaan enää suostunut niistä syömään kun tissin makuun sairaalasta kotiutuksen jälkeen pääsi. Meillä vitsailtiinkin, että luomut pitää olla. Silikonit eivät käy.
Ostin hienon viltin, jossa oli tarraa ja narua, jotta siitä sai helposti kiedottua kapalon. Tuossa tarkoituksessa vilttiä ei koskaan käytetty. Halvemmallakin olisin perusviltin taatusti löytänyt.
Löysin kirppikseltä omilla jaloilla seisovan vauvojen riippumaton. Sitä kehuttiin kuinka ergonominen on ja kuinka hyvin lapset siinä nukkuu. Halpakaan tuo ei ollut vaikka kirpparilta löysin. Parin kokeilu kerran jälkeen se jäi kaappiin seisomaan. Mitään vikaa hökötyksessä ei ollut ja tyttö siinä hyvin nukkui. Mutta jostain syystä se vain jäi kaapin syövereihin.
Kestovaippoja pursuu vaippakaappi. Intouduin ostamaan ja ompelemaan. Kuoseja kun oli niiiiiiin paljon ihania ja erilaisia. Vaipat ovat toki olleet myös kovassa käytössä, mutta vähemmälläkin määrällä olisi pärjännyt. Rahallisesti en varmastikaan säästänyt kertavaippoihin nähden.
Sitteri. Eräänä iltana saimme päähämme, että sitteri pitää hommata. Ei kun kauppoihin ja sopiva löytyikin. Kahtena iltana Neiti sitterissä istui ja sitten käyttö jäi. Hökötys kaivettiin esiin uudestaan kun aloimme maistella kiinteitä ja syöttötuolissa istuminen ei vielä onnistunut.
Kantoliinat ja Manduca taas ovat olleet vauva-arjen pelastus. Ilman niitä olisi tämän äidin pää pimahtanut jo paljon aikaisemmin. Monen monituiset päiväunet on neiti liinassa nukkunut. Ostosreissuilla ei taas tarvinnut tuskailla kärryjen kanssa väkijoukossa.
Nokkamukit pääsevät meillä myös turhuuksien listalle. Niitäkin on kaapissa jos jonkilaista. On pehmeää nokkaa, kovaa nokkaa. Isolla reiällä ja pienellä reiällä. Meillä siirryttiin tissistä suoraan mukin reunasta hörppimiseen.
Voih, keksisin varmasti vielä lisää. Lelujen määrää en uskalla edes ajatella. Olemmeko ainoat kulutushysterian uhrit? Mitkä taas ovat pelastaneet teidän vauva-arjen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti