Tämä haaste ei auennut helpolla. Mietin ja pohdin, pohdin ja mietin. Millaista elämää haluaisin kokeilla päivän ajan?
Haluaisin elää päivän raskaana tietämättä maailman raadollisuudesta mitään. En tietäisi, miltä tuntuu kokea keskenmeno, en joutuisi kysymyksen eteen: "Onko lapseni tervetullut maailmaan?". Voisin olla sinisilmäisen iloinen kahdesta viivasta raskaustestissä. Tuo testi muuttaisi maailmani vaaleanpunaiseksi. Tuossa vaaleanpunaisessa kuplassa voisin killua seuraavat yhdeksän kuukautta. Ilman pelkoa miten asiat mahassa on. Onko sydänvikaa, onko vesipäätä.
Tuota vaaleanpunaista maailmaan en voi enää saavuttaa. Olen nähnyt ja kuullut liikaa. Mutta sitä maailmaa kaipaan. Tuossa maailmassa voisin viettää yhden päivän. Onnellinen raskaudesta ilman pohjasävyjä.
Haaveena on pikkukakkonen tulevaisuudessa, mutta uskallus puuttuu. Tällä hetkellä uskon, että uskallusta tuohon projektiin ei edes tule. Vihdoinkin tuntuu, että myrskyt laantuu. Elämämme on niin tasaista kuin syöpähoitojen keskellä voi olla. En uskalla tuota venettä enää keikuttaa. Minä tipuin jo kerran kyydistä. En halua tehdä sitä uudelleen.
Pelottaako pikkukakkonen?
Syöpää? Voi, kuinka paljon teijän kohdalle onkaan sattunut ikäviä asioita. Toivon todella, että joskus vielä koittaisi vähemmän vaikeat ajat.
VastaaPoistaMinulle jo erittäin pieni keskosuus aiheutti sellaisen tunne ryöypyn ja traumat etten voi edes kuvitella kuinka suuressa vuoristoradassa matkustatte. Itselläni on paljon erilaisia riskejä tulevia raskauksia ajatellen ja se pelottaa ihan vietävästi. Silti haluamme lisää lapsia, kunha lapsentekokielto loppuu. En vain uskalla toivoa liikaa, sillä se tuntuu kohtalon uhmaamiselta. Toiveeni on elävä terve lapsi, ja toivoisin niin kovasti että pääsisimme edes sinne viikolle 23 jolloin on pienen pieni mahdollisuus selvitä. Sen jälkeen kaikki muu oolisi vain isoa plussaa.
Toivottavasti sinäkin saisit vielä kokea täyden raskauden ja saisitte toisen lapsen, ilman suurempia murheita lapsen tulevaisuudesta. <3