Taikan syntymä on avannut silmiäni. Joudun häpeäkseni tunnustamaan, että laitan Neidin liian helposti kehitysvammaisen lokeroon. Toki hän sitä on, muttei se selitä kaikkea hänen tekemisiään tai luonteenpiirteitään.
Eräänä iltana leipää iltapalaksi väkäilessäni tajusin, että Taika on monessa asiassa kuin kopio Neidistä. Molemmat tytöt ovat enemminkin varovaisia kuin päättömiä paikasta toiseen kaahottajia. Rohkeita kyllä tutustumaan uuteen paikkaan (kunhan vanhemmat ovat paikalla), mutteivat kokeile otsallaan tai naamallaan miltä paikat tuntuvat. He ovat myös herkkiä. Tarvitsevat paljon syliä ja läheisyyttä. Mutta myös varsinaisia ilopillereitä. Vaikka kiukuta osaavat kumpikin, niin päivän saldo jää aina positiivisen puolelle.
Neiti oppi downiksi myöhään kävelemään. Toki hoidoilla on tässä kohtaa hyvin iso merkitys. Mutta myös luonteella. Varovainen kun on. Mutta tämä on aiheuttanut minulle hetkiä, jolloin olen ajatellut Neidin olevan jotenkin vammaisempi kuin muut. Hölmömpi. Nyt tämän kakkosen myötä olen tajunnut, ettei hitaalla kävelyynlähdöllä ole mitään tekemistä älyn kanssa. Lapset nyt vain tekevät asioita eri ikäisinä ja eri järjestyksessä.
Neiti on aina ollut myös hidas heräämään. Siitäkin olen onnistunut keksimään ties mitä kummallisuuksia. Noh, tämä kakkonen on nykyään ihan samanlainen. Molemmat tykkäävät kölliä aamulla kainalossa ennen kuin aletaan aamupuuhiin. Samoin päikkäreiltä herätessä on kiva nokottaa hetki sylissä ennen kaasukahvaa.
Kakkosen syntymä sai minut ymmärtämään vielä paremmin, että Neitikin on persoona. Ei tuo ylimääräinen kromosomi kaikkea määrää. Vielä enemmän määrää ne kaikki muut kromosomit. Omaa vauvakirjaa tänään lukiessani totesin tyttöjen olevan pitkälti kopioita minusta. Jopa hampaiden myöhäistä puhkeamista myöten. Oli liikuttavaa huomata, että äidiltä on peritty, paljonkin.
Tämän myötä olen saanut myös omanlaisen rauhan kilpajuoksussa. En jaksa osallistua lasten kilpailevaan vertailuun. Kokemusten vaihto on eri asia, mutta jos sävynä on: "Kyllä meidän Heikki vaan jo kymmenkuisena." Olenkin kasvattanut äitiyteni itsetuntoa Taikan myötä. Lapsen ei tarvitse olla ykkönen tai kakkonen kaikessa. Saa olla, jos on ollakseen, muttei sillä ole lapsen arvoa nostavaa merkitystä. Tyttöni ovat rakkaita ja parhaita juuri tuollaisena. Hitaina tai nopeina. Kehitysvammalla tai ilman.
