Hei, tässä päässä riittää kaikenlaisia pöhköjä ajatuksia. Aloitetaanpas.
-Olin vakuuttunut, että Neiti ei hymyile. Vahdin silmä kovana, että tuleeko sitä hymyä. Sieltä se tuli, ihan ajallaan. Olettekos koskaan nähneet Down-immeistä joka ei hymyilisi?
-Olen jalostanut tätä kätkytkuoleman pelkoa eteenpäin. Nykyään vahdin jo hengittääkö miehenikin.
-Neidin ollessa pieni piti aina tarkistaa, että lakanat ovat kunnolla. Hysteerisenä petasin aluslakanaa joka ilta. Älä kysy miksi.
-En solmi koskaan pipojen naruja. Olen vakuuttunut, että Neiti kuristuu niihin. Paras on pipo ilman naruja.
-Koen jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että annamme Neidillemme mielestäni liikaa purkkiruokaa. Huoh. Myrkkyäkö ne sisältää, kun moista murehdin?
-Luin kaiken maailman opuksia kuinka hoitaa vauvaa ja painoin ihmeellisiä nippelitietoja päähäni. Kuitenkin minulla oli vahvat omat mielipiteet miten toimia. Mihin ihmeeseen siis tarttin noita opuksia?
-Intouduin etsimään kirppikseltä lastenvaatteita. Niitä pursui sitten nurkat ja kaikkia ei edes ehditty käyttää. No, onneksi vaatteita ei oltu hinnalla pilattu ja kiertoon ovat lähteneet. Hirveää tappiota tuskin tein.
-Alkuun pomppasin jokaisesta pikku inahduksesta välittömästi katsomaan onko joku hätänä. Eikä useinmiten ollut.
-Kuvittelin kotiäitiyden aikana tekeväni ruuat leivästä lähtien itse. Todellisuudessa alkuun en ehtinyt itse edes kunnolla syömään. Neidin imetys vei paljon aikaa.
Onneksi olen suurimmaksi osaksi jo unohtanut kuinka hölmö olen ollut. Nykyään olen varsin viisas ja harkitsevainen ihminen. Minkäänlaisia ylilyöntejä en koskaan harrasta. Pystytkö samaan?
Huom, sisältää sarkasmia itseäni kohtaan :)
VastaaPoistaMinusta opuksia (ja nettisivuja, yms.) on tosi hyvä lueskella. Ihan kaikkea ei pysty tekemään pelkällä äidinvaistolla ja muuten sitä on ongelmatilanteissa pelkän neuvolan tädin ohjeiden varassa.
VastaaPoistaKaikkia ohjeita, tai edes suurinta osaa niistä, ei tietenkään pidä seurata, mutta välillä saa uusia ideoita ja uusia näkökulmia sekä vähän perspektiiviä siihen, minkä tason asian kanssa sitä milloinkin painii.
Riitta: minä en naurakaan noille opuksille ja nettipalstoille, vaan itselleni. Minä meinaten luin vaikka mitä kummallisuuksia. Tuntui välillä, että olen kävelevä vauvatietosanakirja. Osasin kaiken maailman nippelitietoa, jolla ei tehnyt käytännön elämässä mitään. Minulle tuollaiset jostain syystä tarttuu päähän helposti.
VastaaPoistaOngelmatilanteissa tänä päivänä tuntuu netistä löytävän paremmin apua kuin neuvolasta. Ainakin meidän neuvolantädin vastaukset ovat olleet kovin ympäripyöreitä. Niistä ei ole ollut mitään apua käytännössä.
Ha, haa! Viitsinkö edes aloittaa ;) Kuulostaa NIIN tutulta.
VastaaPoistaMeidän jätkä ei osaa nykyäänkään nukkua peiton kanssa ja miksiköhän? ;D Olisko neuroottisen äidin. En uskaltanut vauva-aikana laittaa sänkyyn mitään ylimääräistä, en edes sitä peittoa. Siis sen jälkeen, kun jätkä alkoi liikkumaan. Peitto lähti, kun kerran huomasimme jätkän peruuttaneen peiton alle ihan kokonaan. Nyt se ei siis kelpaa. Ja ne aluslakanat ;) Niitä suoristettiin, ettei vain tukehdu ryppyihin.
Toisen kanssa osaisi välttää nuo kaikkein typerimmät ylilyönnit. Vai osaisiko?
Ja tosiaan neuvolasta on ihan turha kysyä mitään. Meillä tuskin osaisivat vastata edes kellonajan tiedusteluun...
Minulle on kyllä osunut tosi ihana neuvolantäti, jonka kanssa lähdettiin esikoisen erityisyyksiä ihmettelemään. Sitä paitsi hän oli ainoa, joka uskalsi sanoa, että tuo lapsi sopii hyvin perheeseensä, ts. että hän ei ole ainoa "erityinen" tässä talossa.
VastaaPoista