maanantai 8. marraskuuta 2010

Omat jutut!

Mun on aluksi naurettava ihan pieni hetki tolle kroonisen väsymyksen aiheuttamille kömmähdyksille. Meidän perheen bravuurit on olleet nämä: Oltiin kerran mummolassa syömässä ja olin aivan rättiväsy. Noh, siinä sitten aloitetaan syömään, puhun jotain samalla mummille. Laitoin lapselle ruokalapun, otin seuraavan ruokalapun ja reippahasti kiepsautin sen miehen kaulaan. Ihmettelin vain kun kaikki hiljeni hetkeksi ja miksi nää lapun läpät ei mee kiinni. Miehen ilme oli kertakaikkisen hölmistynyt!

Toinen aika bravuuri on ollut imetysaikana. Olin totaaliväsynyt ja löin lapsen isälleen. Totesin vaan että sun vuoro imettää, mä meen nukkumaan. Ei muuten naurattanut muo ollenkaan, kun taas mies kikatti ihan kippurassa. Ei onnistunut ei. 

Meidän perheessä ei ole ihan yhtä selkeitä omia juttusia kuin teillä. Ehkä me Minin kanssa harrastetaan rohkeampia ruokailukokeiluja kuin mies. Olen monesti riisunut nappulan vaippasilleen ja lyöny lautasen ja lusikan lapsen eteen; antaa palaa. Muo on naurattanut siihen pisteeseen asti, kunnes ne pöperöt on pitänyt jyrsimellä raaputella irti. Yhtälailla oon antanut mukia ja seurannut lopputulosta. Eli meillä sotkemiset on äitin ja pojan juttuja, isi ja Mini harrastaa riehumisleikkejä yhdessä; hirviää vauhtia ja käkättämistä!

Mistä asiasta olet  ''kateellinen tavisperheille''? 
(onko tää ees polittiisesti korrektia kysyä näin?)

(mä voin heti sanoa omani; ruokailu. Olisi ihana kokea se, kun lapsen syömisestä ei tarttis stressata!)

4 kommenttia:

  1. Ha, haa. Täällä tavislapsen äiti juuri tänään manasi miten lapsi voi elää 4 lusikallisella ruokaa, kahdella porkkanatikulla ja kolmella eläinkeksillä.

    Ei paljon naurata. Ei varsinkaan, kun puhut asiasta ääneen ja kuulet, että kyllä se huomenna syö. Voi... sanonko.

    VastaaPoista
  2. Täällä taas erityislapsen äiti, jonka lapsi syö hyvin...

    Minä kadehdin tavislasten vanhemmilta sitä, että lapselle ei tarvitse joka ikistä suunnitelmaa ja suunnitelmanmuutosta pohjustaa. Esimerkiksi se, että päiväkodista hakee eri aikuinen kuin yleensä, voi saada toisen ihan pois tolaltaan, ellei tästä ole puhuttu etukäteen.

    VastaaPoista
  3. Musta on ihana että te täällä puhutte niin laajasti asioista. Uskon, että tämäkin blogikirjoitus on monelle hyvin 'avaava'. Siis kun kysymys on siitä, mistä asioista olette tavisperheelle kateellisia, niin se asia ei liitykään vammaisuuteen! Tää on varmasti monelle teidän hiljaiselle kuuntelijalle iso ahaa-elämys.

    Ja lisäksi teillä on ulosanti selkeää, toisin kuin mulla, niinkuin mun viimeisistä väärin ymmärretyistä kommenteista on saanut huomata ;D

    VastaaPoista
  4. Pitänee lisätä, että ajattelen, että teillä on varmasti paljon sellaisia 'hiljaisia' lukijoita, joilla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta vammaisuudesta. En siis tarkoittanut kaikkia lukijoita, jotka eivät kommentoi.

    VastaaPoista