keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Erilainen arki?

Meidän arki on tavallisen erityistä- erityisen normaalia. Joku aikoinaan totesi mun blogissa todella osuvasti;

Ei erityiselle lapselle keitellä päivästä toiseen mitään erityistä kaurapuuroa erityisessä kattilassa, eikä sitä syödä erityisen marjakiisselin kanssa. Tasan sitä samaa se on joka perheessä.

Tällä siis tarkoitetaan (tavis)erityislapsia ja jätetään ne ruokavalioerityisyydet pois. Mutta niin se menee! Ei meidän arkirutiineissa se erityisyys kotona perheen kesken näy. Mutta toisten silmissä sitä on. 

Päiväkodissa Mukelo on yksi lapsista - mutta kera avustajan ja viittomien. Päiväkodissa käy kiertävä erityislasten opettaja, fysioterapeutti ja puheterapeutti. Muiden silmissä erityinen, meille tuikitavallinen. Elämä on sitä, minkä lasien läpi sitä katsoo. Omasta mielestäni näyttää erityiseltä se, että yksivuotias kävelee tai puhuu. Perspektiivi on toisenlainen!

Päivittäin viitotaan, treenataan liikkumista ja taistellaan ruokailuista. Niistetään nenää elokuusta toukokuuhun, kun koko ajan joku pikkuinfektio pistää räkimään. Käydään poleilla, palavereissä, tiimeissä, kontrolleilla. Vammaisneuvolassa ja tavisneuvolassa. Välillä on ihmetystä siitä, että eikö todella kaikki muut pikkulapsiperheet ravaa ympäri kaupunkia harvase viikko?

Erityinen on erityinen vain siitä määreestä, minkä ympäristö erityiselle antaa. Erityinen on meille tavallista ja tavallisuus erityistä. Erityisyys ei ole mielessä koko ajan jatkuvalla syötöllä, vaan se nostaa päätään hetkittäin. 

Itse en tahdo enään kehittää pakkorakoja arkeen. Kuntoutus ja viittomat tulee siinä mukana, toiminnallisena, osana arkiasioita. Housuvaipat on sen vuoksi, että samalla vaipanvaihdon yhteydessä tulee treenattua ylösnousua, seisomista ja tasapainoa. Vaatteet puetaan päälle sanottaen toimintaa, käsiä ja jalkoja nimetään. Viitotaan, sanotetaan ja eletään sitä omaa arkea. 

Enään ei omassa arjessa erityisyys ahdista - ainoastaan aikataulujen värkkääminen ja kelan kanssa asiointi tuottaa verenpaineen yllättäviä nousuja. Mutta nekin on hetkiä ja pilkahduksia meidän Tavallisessa Arjessa.

Minkä asian sinä muuttaisit arkirutiineissa, jos saisit valita?

2 kommenttia:

  1. Niin se on. Kaikesta muotoutuu ajan mittaan tavallista ja arkista. Joku toinen ihmettelee meidän arkea ja jaksamista. Ja minä ihmettelen jonkun toisen perheen elämää ja menoa. Kuinka rankalta se minun vinkkelistä näyttää.

    Minusta se kertoo ihmisen kyvystä sopeutua hyvin monenlaiseen tilanteeseen.

    VastaaPoista
  2. Joku on joskus todennut että kaikkeen tottuu, jopa tikkuihin varpaankynsien alla. Taasen oikeasti on tehty tutkimus siitä, kuinka kauan keskimäärin kriisiin ja muutokseen sopeutumisessa kestää; kaksi viikkoa.

    Kaksi viikkoa kuulostaa todella lyhyeltä!

    VastaaPoista