Äitimyyttiläiset ajattelivat hiljalleen herätellä turinoitaan. vauhtia on ollut- ja on yhä pienen kylän edestä, mutta nyt alkais taas herumaan juttua.
Aloitettakoon siitä, että mä olen intoutunut lukemaan Down-aiheisia kirjoja. Janne Oran Tähtien suojatti oli tässä viimeisimpänä lukulistalla. ( ks. hesarin arvostelu )
En kyllä missään mittakaavassa kyennyt kirjasta nauttimaan. Liekö liika rehellisyys, oma avohaavaisuus vai mikä - mutta mulle jäi kokonaisvaltaisesti kökkö fiilis. Kirja ryhtyi loppupeleissä poukkoilemaan kahden aiheen välillä ja en saanut oikein mistään kiinni.
Honkasen Kari yllätti kuitenkin positiivisesti, kirjoittaessaan "Kasvun vuodet - isyyspäiväkirja". Vaikka kirjassa olikin kantavana teemana myös usko, ei kuitenkaan tullut pakkokäännytyksen fiilistä, kuten hämähäkkilinnussa (Pia Vilkman). Kasvun vuosien kantava voima on selkeästi perheen lämmin yhteisöllisyys ja lämmin rakkaus. Hämähäkkilinnusta jäin taasen aikoinani surulliseksi, eikä se oikeastaan missään muodossa voimaannuttanut minua äitinä tai lukijana, ylipäätään.
Mitäs muuta on tullut luettua, Äitee? Onko joku teeman ympärillä pyörimistä opuksista ollut liki sydäntä, tai aiheuttiko joku kiukun tyrähdyksiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti