tag:blogger.com,1999:blog-9046499953593490490.post4739253833674030571..comments2013-11-14T22:02:54.420+02:00Comments on Erityinen äitimyytti: Pelkokerrointa vastasyntyneen tapaan.PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-9046499953593490490.post-48759849573717777862010-11-01T20:53:54.366+02:002010-11-01T20:53:54.366+02:00Totta, pelot toisen lapsen suhteen ovat jotenkin v...Totta, pelot toisen lapsen suhteen ovat jotenkin vielä suuremmat kuin ensimmäisen (jos se nyt on mahdollista ;D). Itse olin valmis hoitoihin oikeastaan melkein heti synnytyksen jälkeen (hormoonitko?), mies ei.<br /><br />Tilanne on vieläkin sama. Minä haaveilen toisesta, mies on jyrkästi vastaan. Ne faktat, kas ne faktat. Ja tottahan se on, hoidot eivät olleet henkisesti helppoja. Fyysisen puolen kyllä kestäisin, nyt sen tiedän. Toisaalta me pääsimme helpolla hoidoissa, kun emme kokeneet keskenmenoja. Niin minä ainakin sen koen. Negatkin on pysäyttäviä, mutta keskenmenoa ei varmaan oltaisi jaksettu... Ajatuskin tuntuu, varsinkin nyt äitinä, todella rankalta. Joten ymmärrän hyvin teidän pelkonne.<br /><br />Sitten on se raskausaika ;) Itse olin todella huonossa kunnossa ensimmäiset 17 viikkoa. Ekan kohdalla se menee, mutta mites sitten toisen? Huh.<br /><br />Ja sitten on vielä tuo aiemminkin mainittu sisarusten roolitus. Eli mies on vahvasti sitä mieltä, että me ollaan saatu lottovoittomme ja nyt ei enää pelleillä. Toisella kertaa ei vain käy hyvin. Eli hänestä vammainen tai erityiskuntoutusta/-tarpeita ym. ym. tarvitseva pikkukakkonen vie liikaa pois ensimmäiseltä. No, itse en kyllä ole noin jyrkästi samaa mieltä.<br /><br />Toisaalta asiasta ei tarvitse edes kiistellä meidän perheessä. Ikä tulee jo vastaan. Valitettavasti!<br /><br />Onneksi tosiaan meillä on nämä ihanat aurinkomme!!! Heistä saadaan olla ikuisesti kiitollisia ja he jos ketkä pitävät vanhemmat nuorina ;).<br /><br />Rutistus pikkuprinsessalle ja äidille hyviä yöunia & rentouttavia omiakin hetkiä.Puuhishttps://www.blogger.com/profile/12279995185612174831noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9046499953593490490.post-6171299825757914582010-11-01T09:23:06.096+02:002010-11-01T09:23:06.096+02:00Puuhis: lapsettomuudesta ei tosiaankaan pääse noin...Puuhis: lapsettomuudesta ei tosiaankaan pääse noin vain eroon. Itse koen olevani vieläkin lapseton vaikka meillä on lapsi. Jostain syystä tuo identiteetti istuu minussa kuin tauti.<br /><br />Mieheni kanssa olemme miettineet jääkö Neiti ainoaksi lapseksi. Me molemmat pelkäämme yrittämistä todella paljon. Ei sitä, jaksammeko sitten kahden lapsen kanssa. Vaan sitä tunnemyrskyä keskenmenoista, jatkuvaa pettymistä ja jännittämistä. Yrittäminen tuntuu valtavalta vuorelta, joka täytyy ylittää. <br /><br />Mutta onneksi meillä on pikku aurinkomme. Hän tuo iloa elämään monen lapsen edestä :)Mama Peippohttps://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9046499953593490490.post-48395562253737004342010-10-31T23:11:01.245+02:002010-10-31T23:11:01.245+02:00Oih, menettämisen pelko. Rintaa raastava syvä pelk...Oih, menettämisen pelko. Rintaa raastava syvä pelko.<br /><br />Itse muistan ajatelleeni, että onneksi lapsettomat eivät tiedä mitä lapsen saaminen ihan oikeasti on, koska silloin tuska ja katkeruus olisi vieläkin vaikeampi voittaa. <br /><br />Ja sitten tietenkin pelkäsin, että elämä vain näyttää meille kieltään ja juuri kun oivallamme mitä ihanuutta on vanhemmuus, niin lapsi viedään meiltä pois. Eli itse "nukuin" kolme kuukautta silmälasit päässä, kehdon reunapehmuste yhdestä kohtaan syrjässä, että heti silmät avattuani näin lapsen. Sen jälkeen meille kotiutui hengityshälytin...<br /><br />Mutta kyllähän tuo menettämisen pelko on niin suuri, että ei siitä eroon pääse. Lapsettomuudestakaan ei pääse kokonaan eroon, kun sen rinnalla on kulkenut vuosia.Puuhishttps://www.blogger.com/profile/12279995185612174831noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9046499953593490490.post-73035513478577108672010-10-31T18:20:45.670+02:002010-10-31T18:20:45.670+02:00Niin, Siperia opettaa. Erilainen tilanne, mutta me...Niin, Siperia opettaa. Erilainen tilanne, mutta meillä taas keskenmenot nostivat kauhukerrointa. Ne kaksi sinistä viivaa testissä eivät enää merkinneet onnea ja vauvaa. Ne merkitsivät stressiä, pelkoa ja paniikkia. Ei uskaltanut luottaa tulevaan. Uskon myös niiden vaikuttaneen minun jo yliampuneeseen pelkooni kätkytkuolemasta. Pelkäsin, että se pahin tapahtuu viimeistään nyt.Mama Peippohttps://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com