tag:blogger.com,1999:blog-9046499953593490490.post1080249874174419201..comments2013-11-14T22:02:54.420+02:00Comments on Erityinen äitimyytti: Äärettömien tunteiden äärellä.PiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-9046499953593490490.post-37037703854283647942010-10-31T20:32:43.225+02:002010-10-31T20:32:43.225+02:00Kirjotin jo kerran mutta se taisi lentää avaruutee...Kirjotin jo kerran mutta se taisi lentää avaruuteen...<br />Mulla oli vaikeuksia uskaltaa rakastaa ihan ton diagnoosin vuoksi alussa. Piti ihan muistuttaa itselleen, että vaikka lapsi eläisi viikon, niin ainakin mä olen sitten rakastanut sitä täysillä koko viikon. Tätä mun piti ihan muistuttaa itselleni, se pelko oli jotenkin kova sen lapsen menettämisestä koko ajan. Ehkä mulla takana oli enemmän se että olin jäänyt yksin, tullut hylätyksi tavallaan, ja pelkäsin että sitten se lapsikin menee, jonka vuoksi olen yrittänyt kasvaa, asennoitua ja järjestää kaiken valmiiksi että sillä olisi hyvä olla.Katihttps://www.blogger.com/profile/02966234894355505929noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9046499953593490490.post-36933266013378651112010-10-31T09:05:39.667+02:002010-10-31T09:05:39.667+02:00Tuosta keskoslasten äitilapsisuhteesta on tehty tu...Tuosta keskoslasten äitilapsisuhteesta on tehty tutkimuksia, joissa on todettu että äiti ikäänkuin itseään suojaten ei uskalla kiintyä lapseen samaan tapaan kuin täysiaikaiseen. Ihmettelen vaan, että meille ei tarjottu MITÄÄN apua (neuvolapsykologia tms.) tämän kriisin käsitelemiseen. Neuvolantäti oli aika tunteettoman ja välinpitämättömän oloinen tässä asiassa.<br /><br />Pääsin juttelemaan vammaisneuvolan psykologin kanssa vasta kun rintakasvaintilanne kaiken keskellä löi päälle. Niistä tapaamisista jäi käteen se, että suurin traumaattinen tekijä liittyen lapsen syntymään oli nimenomaan keskosuus, kuoleman jatkuva pelko. Lapsihan meinasi kuolla useamman kerran keskosaikanaan. <br /><br />Isoja asioita, joihin tarvitsisi ehdottomasti tukea. Kevyt ry:n vertaistuki oli kyllä korvaamattoman tärkeää, ilman sitä en usko että olisin pärjännyt.PiKohttps://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9046499953593490490.post-42428827206350306412010-10-30T23:04:53.059+03:002010-10-30T23:04:53.059+03:00Esikoinen syntyi alateitse rv 42 ja kyllä se rakka...Esikoinen syntyi alateitse rv 42 ja kyllä se rakkaus pamahti rintaan saman tien kun vauvan syliini sain. Kätilö naureskeli kun meitä osastolle kärräsi, että onpa äidillä autuas ilme. <br /><br />Kuopus taas syntyi hätäsektiolla rv 34+2 illalla puoli kuuden maissa. Pääsin ensimmäistä kertaa vauvaa katsomaan vasta seuraavana päivänä kello 14 aikoihin. Kun menin mieheni kanssa keskolaan ja katselin sitä tuuheatukkaista pikkuista vauvaa siellä keskoskaapissa, en oikein tuntenut juuri mitään. Varovasti silitin tukkaa ja mietin, että onko tämä varmasti minun? Kun en nähnyt hänen syntyvän ja minusta ulos tulevan. Olin silloin viikon sairaalassa ja pikku hiljaa tuon viikon aikana se rakkaus sitten vahvistui kun kävin hoitamassa ja katselemassa pientä tytärtäni. Mutta jonkin aikaa tunsin kyllä vähän syyllisyyttäkin niistä ensimmäisistä tunteista, jolloin mietin vain, että onko tämä oikeasti minun vauva. Kuvittelin, että äidin pitää heti rakastaa lastaan ja kun en heti rakastanut, vaikka aika pian kuitenkin, tunsin tosiaan syyllisyyttä tästä asiasta.Tuulentiehttps://www.blogger.com/profile/08623148619846752462noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9046499953593490490.post-90999915005290303812010-10-30T20:03:30.478+03:002010-10-30T20:03:30.478+03:00Äitiyteen todella liittyy vahvoja tunteita. Juuri ...Äitiyteen todella liittyy vahvoja tunteita. Juuri synnytyksen jälkeen vielä hormoonit hyrräsivät mukavasti. Nauruhepuli kääntyi hyvin helposti nyyhkytykseksi. Minä en raskausaikana käynyt tunteiden vuoristorataa läpi, mutta synnytyksen jälkeen senkin edestä.<br /><br />Oman lapsen eteen on valmis tekemään uskomattoman paljon. Ehkäpä luonto on tarkoituksella sen näin järjestänyt. Vauva-aika on sen verta rankkaa, että jos siihen ei liittyisi voimakasta suojenlunhalua, saattaisi aika moni ipana vaihtaa omistajaa.Mama Peippohttps://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com